Vaihtokauppa surusta iloksi

Joskus muistot ja ihmiset menneisyydestä henkilöityvät tavaroihin joita säilytämme kotonamme. Jos muisto on iloinen ja kaunis, tavarakin tuottaa todennäköisemmin iloa kuin muisto jostain ikävästä tai satuttaneesta ihmissuhteesta. On siis sanomattakin selvää, että kaikki muistoja sisältävät tavarat kotonamme eivät ole iloisia. Osa on surullisia tai katkeria tai vihaisia, vaikka kyse on edelleenkin vain tavarasta. Itselläni tälläisiä tavaroita ovat esimerkiksi muistot päättyneistä ihmissuhteista.

art-art-materials-arts-and-crafts-326612
Kuva: Pexels.com

Itselläni on nämä aiempiin suhteisiin liittyvät muistoesineet ovat keräytynyt lähinnä käytöstä poiston jälkeen ja nyt marittamisen aikana ne ovat tulleet taas esiin. Osasta olen heti nähdessäni tiennyt haluavani eroon, mutta osan kanssa olen todella saanut miettiä haluanko säilyttää kyseiset tavarat. Joihinkin kun on yhdistynyt tavaran antajaan liittyvän muiston lisäksi iloisempia käyttömuistoja. Tyyliin: Tämän korun sain siltä tietyltä kusipäältä, mutta käytin tätä myös siinä ja siinä tilaisuudessa joista minulla on vain hyviä muistoja.

Yleensä näiden kohdalla ratkaisin asian pohtimalla käytänkö kyseistä korua vielä vai onko aika jo ajanut minulla sen käyttöiän ohi. Tyttäreni isän antamista koruista jätin tyttärelleni ne kymmenen vuotta korurasiassani kulkeneet korvikset (ne joista tytär erityisesti pitää) odottamaan, että tyttö vähän kasvaa. Erään tytön isän antaman kaulakorun hän sai jo nyt käyttöönsä. Kuitenkaan niitä koruja joihin minulla liittyi huonoja muistoja ja ahdistusta, en tytölle enää siirtänyt, eikä hän osaa niitä kaivata, koska ei ole koskaan niitä nähnyt.

Tilasin heti korujen marituksen jälkeen myyntipussin eräästä jalometalleja, designkoruja ja jalokiviä ostavasta yrityksestä. Se tuntui yksinkertaisesti helpoimmalta ratkaisulta, sillä olen aiemmin kokenut korujen myynnin haastavaksi. Vaikka tiesin jo pussia tilatessani ettei ko. yritys maksaisi koruista ”täyttähintaa” yllätyin saadessani heidän tarjouksensa. Eikä se yllätys ollut mukava! Esimerkiksi Kalevala korun korviksista, joita kyseisen yrityksen oma nettikauppa jälleenmyy käytettynä yli viidelläkympillä, he tarjosivat minulle 2,50€!

 

ruutukaappaus 1.png
Ruutukaappaus kyseisen paikan asiakassivulta

Soittaessani hämmentyneenä yritykseen ja ihmeteltyäni tarjottua summaa sieltä vastattiin ylimielisen oloisesti heidän ostohintansa olevan TIETENKIN eri kuin ulosmyyntihinta. Se oli kyllä asiakaspalvelua ”parhaimmillaan”.

Kyllä, TIETENKIN entisenä kaupanalan yrittäjänä ymmärrän hankinta ja myynti hintojen eron, mutta noin isoa (yli viidenkymmenen euron) eroa en vain enää ymmärrä. Heidän mukaansa hinta määräytyy korussa olevan jalometallin hinnan ja ”kalevalakorulisän” mukaan, mikä on mielestäni naurettavaa sillä he myyvät korut sellaisenaan (korkeintaan puhdistettuna) eikä niitä uudelleen jalosteta. Kahdesta Nominationin kultakoristeisesta korupalasta, jotka uutena maksavat kymmeniä euroja, he olisivat hyvittäneet minulle hieman alle euron. YHTEENSÄ! Ei varmaan yllätä ketään, että pyysin palauttamaan kyseiset ehjät korut takaisin ja myin heille lopulta vain rikkinäiset korut joista sain romumetalliarvon mukaisen korvauksen. Tähän kauppaan olin jo tyytyväisempi.

Koska en halunnut viedä palautuneita koruja kirpputorille, jossa ne huonolla tuurilla varastettaisiin, tutkin vaihtoehtoja ja päädyin viemään korut jyväskyläläiseen osto- ja myyntiliikkeeseen  Tilpehöriin. Se on tunelmallinen pieni liike ihan keskustassa ja siinä mielessä tuttu, että olen käynyt siellä aiemmin ostoksilla. Se on melkoinen aarrekauppa vanhaa tavaraa rakastavalle ja siellä on aina vastassa todella ystävällinen kauppiatar. Hänen kanssaan olen tehnyt aiemmin tosi hyviä kauppoja ja tällä kertaakin hetken keskusteltuamme sovimme, että voisin joko saada koruista muutaman kympin rahaa tai vaihtaa ne tavaraan.

kera lautanen
Keran seinälautanen, jolla on ikää vähintään 60 vuotta.

Katsellessani valikoimaa ihastuin ensisilmäyksellä Keran (suomalainen vanha keramiikka yritys 1936-1958) rustiikkiin seinälautaseen. Lautasen pinta on jo yli 60 vuoden aikana kulunut, mutta jotenkin se kosketti heti sydäntäni. Valitsin sen lisäksi liikkeestä äidilleni Arabian seinälautasen (sori äiti, en jaa kuvaa ettet näe sitä ennen äitienpäivää), tiettyjä soittimia keräävälle pikkuveljelleni valmistujaislahjaksi ko.soittimen erikoisen värisenä sekä itselleni pari kivaa vanhaa teepurkkia ja vanhan koristeellisen varsipeilin. Tavaraan vaihtaessani sain vaihdetuista koruista rahassa mitattuna suuremman rahallisen hyödyn kuin olisin käteisenä saanut ja samalla itselleni ja läheisilleni jotain spessua, joten pidän kauppaa erittäin hyvänä ja olen siihen erittäin tyytyväinen. Lisäksi se reilu tunti jonka vietin liikkeessä tutkiessani ihania vanhoja aarteita jutustellen mukavan ja ammattitaitoisen kauppiattaren kanssa oli tosi kiva! Tiedänpä jatkossakin missä asioin 😉

– ❤ –

Laitoin muuten Keran seinälautasen paikkaan jossa näen sen joka päivä sillä se tuo minulle iloa. Olen viime päivinä jopa huomannut, että aina sitä katsoessani minua hymyilyttää. Luulen sen johtuvan siitä, että vaikka se ei ole uusin, hienoin tai virheettömässä kunnossa, se on silti omalla tavallaan todella kaunis ja ilahduttava juuri sellaisena kuin se on. Niinkuin meistä jokainen ❤

Mainokset