Romun alta pelastettu keittiö

Aiemmin kotini ehdottomasti sotkuisin ja tavaraa keräävin paikka oli keittiö. Hieman jo lähtökohtaisesti kulunut, epämääräisillä huonekaluilla ja tavaroilla täytetty tila, johon pesiytyivät keittiötarvikkeiden lisäksi niin paperit kuin tyttäreni askartelutarvikkeet. Kun paperit oli jo heivattu, samoin papereiden säilytyskansiot ja lokerikot, keittiö oli jo siistiytynyt paljon oli aika aloittaa keittiön maritus operaatio.

Tiesin heti aloittaessani, että ensimmäisenä meiltä lähtee Ikean sysirumat ja meidän käyttöön liian isot lautaset. Onneksi sain joululahjaksi Teema -sarjan lautaset (äitini kun oli kyllästynyt minun valituksiini edellä mainituista Ikean lautasista) niin meillä on ruokalautaset. Ja iloa tuottavat lautaset ovatkin!

k5.png
Jotain vanhaa, jotain uutta. Iittalan 24h kulhot ovat olleet minulle jo yli 10 vuotta ja ovat edelleen kuin uudet! Niiden lisäksi kaapissa erityistä iloa tuottavat joululahjaksi saadut Teema- ja Taika -astiat. Aino Aalto lasien Sade -sävy on jo vuosia ollut suosikkini ja tyttäreni uusvanhat Lentävät Muumit astiat tuovat kaappiin tiettyä persoonallisuutta. Kuulemma astia kaappi kertoo paljon omistajastaan ja olenkin miettinyt, mitähän tämä kaappi kertoo meistä?

Kaapeissani kokoontuvat muumimukit tai oikeastaan muumiastiat ovat meillä olleet hieman jännä juttu, sillä en ole muumimukeja itse ostanut kuin yhden tai kaksi samoin kulhoja ja lautasia, loput ovat tulleet lahjoina. Ja vaikka en koskaan varsinaisesti muumiastioita alkanut keräämään, parhaimmillaan noita mukeja oli jo yli neljäkymmentä! Vuosien mittaan olen niitä myynyt pikku hiljaa pois ja nyt kaapissa onkin enää ne meille kaikista rakkaimmat muumiastiat. Toki välillä ihastelen elegantimpia ja aikuismaisempia astioita, mutta nämä ovat jotenkin meillä toimineet sekä äidillä, että tyttärellä. Lähinnä koska tyttäreni tykkää syödä niiltä ja ne ovat hyvän kokoisia lapselle arkiastioiksi. Hieman hassuna yksityiskohtana mainittakoon, että marittaessa kaappien kätköistä löytyi tyttäreni ristiäislahjaksi saama Lentävät muumit -setti. Setti joka jäi kuudeksi vuodeksi paketissa kaappiin, sillä en aiemmin hennonnut antaa sitä pienelle lapselle käyttöön, ettei se vain säry. Nyt sen löytyessä otin astiat laatikosta ja kysyin tyttäreltäni haluaako hän ne käyttöön, sillä hänenhän ne kuitenkin ovat. Ja tottakai hän halusi! Nyt ne ovat olleet parisen viikkoa hänen suosikki lautasensa ja mukinsa. Tietenkin, onhan setti kummisedältä tullut ja ihastuttavasti kuvioitu. Koen olleeni hölmö hilloessani settiä vuosia laatikossaan yläkaapissa poissa silmistä ja mielestä. Mutta tulivatpahan nämäkin aarteet nyt käyttöön.

Vuosien mittaan kerääntyneet ruuanlaittovälineet ovat edellisen marituksen jäljiltä tarkoin valittuja ja poistoon lähti vain pari pullon avaajaa ja kaksi rumaa mustaa ruokakauhaa. Meillä kaikki astiat ovat tällä hetkellä lähinnä Arabiaa, Iittalaa tai Pentikiä ja aterimet Hackmannin ja Fiskarsin. Oli mukava huomata miten vuosien saatossa suurin osa käyttöastioista ja -aterimista ei ollut mennnyt miksikään. Laatu maksaa, mutta laadukas myös kestää! Varsinaiseen poistoon meiltä lähtikin lopuksi lähinnä vain ekokassillinen pakastepulloja ja -purkkeja, jotka palautuivat äidilleni odottamaan seuraavaa täyttö kertaa. Pullojen määrä ei kuitenkaan varsinaisesti vähentynyt tai kasvanut, sillä samalla kun isäni vei tyhjät takaisin heidän varastoonsa, hän toi mukanaan pussillisen täysiä mehupulloja ja hillopurkkeja pakasteeseeni ❤

k1.png
Siellä missä normaalisti sijaitsisi mikro, meillä on usein käytettyä tavaraa kuten keittokirjat ja kulloinenkin leipäpussi.

Keittiökoneeni ovat kaikki sellaisia joita tykkään käyttää, mutta yksi hieman outo juttu niihin liittyy. Minä en nimittäin omista esimerkiksi mikroaaltouunia. Tämä herättää usein hieman oudoksuntaa, mutta sen sijaan että olisin säteilyä pelkäävä foliohattutäti, en vain ole tullut hankkineeksi uutta edellisen hajottua jo aikaa sitten. Meillä ruuat uudelleenlämmitetään liedellä tai uunissa, enkä kaipaa mikroa juuri muuhun kuin popcornin tekoon. Tosin sekin on jo alkanut luonnistua kattilassa (poltettuani ensimmäisillä kerroilla kattiloideni pohjat pikimustiksi). Lisäksi varsinaisen marituksen jälkeen yli viisi vuotta mukisematta kaiken soseuttanut Wilfan blenderi kärähti. Aion sen kohdalla toimia samoin kuin mikron ja katsoa kaipaanko todella sitä keittiööni. Meille kun jäi vielä yleiskone missä on mm. tehosekoitin.

k2.png
Kummilahjaksi liki 30 vuotta sitten saamani ankka löysi uuden kodin keittiön avohyllyköstä. Samoin minulle rakas Keltainen muumimuki, jossa on pieni halkeama istuu nyt näkösällä toimittamassa kynäpurkin virkaa. Myös kaappien kätköissä lojunut Ikean kynttilän aluslautanen, joka kävi jo kirpparikassissakin, päätyi Kastehelmi tuikkujeni alle. Nyt keittiö on kotoisa ja viihdyn täällä hyvin esimerkiksi nyt kirjoittaessani blogiani.

Säilytystilaa en keittiöön ole juurikaan lisää marittamisen jälkeen kaivannut ja ainoa ostamani juttu, on tuo yllä olevassa kuvassa oleva hennon vaaleanpunainen kori, jossa asuu ”käsilaukkutavarani” eli kukkaroni, kuulokkeeni, muistilappukirjani, bussikorttini, tyttäreni neuvolakortti ja pastillirasia. Huoneen nurkassa olevan korkean kaapin olen jopa pyhittänyt kokonaan ompelutarvikkeilleni, mutta siitä ja muista harrastusvälineistäni lisää tuonnenpana.

k4.png

Keittiö itsessään tuntuu tällä hetkellä hyvin ilmavalta ja raikkaalta. Olen kuitenkin pohtinut, että irottaisin ikkunalaudan ja maalaisin (eli kutsuisin isäni maalaamaan) keittiön ikkuna- ja vitriinikaappiseinät. Ne ovat todella kolhiintuneellla maalipinnalla tällä hetkellä, eikä niitä ole maalattu minun asumiseni aikaan, toisinkuin esimerkiksi keittiön kaapit. Toisaalta, kissani viihtyvät ikkunalaudalla, vaikka en sinne mitään putoamis vaaran vuoksi olekkaan uskaltanut laittaa. Olenkin miettinyt kumpi minua ilahduttaa enemmän, ikkunalaudalla istuva kissa vai ikkunalaudaton keittiö. Värinä lämmin keltainen on jotenkin kutsunut minua seinien väriä miettiessäni, mutta niin se kutsui vaatehuoneen väriä valitessakin ja vaatehuoneesta tuli lopulta ihan eri värinen. Lisää vaatehuoneestani voit halutessasi lukea täältä.