Oletko joskus tullut kotiin reissusta, nähnyt lastenhuoneen ja meinannut juosta karkuun? Minulla karkuun lähtö ei ollut kovinkaan kaukana kun tultiin kahden viikon joululomareissusta kotiin viime kuun alussa ja näin kiireisessä pakkauksessa siivoamatta jääneen lastenhuoneen tai oikeammin sanottuna meidän makuuhuoneen, sillä nukumme molemmat samassa huoneessa. Vaikka olen kuusi vuotiaan prinsessan äitinä jo tottunut ympäriinsä välillä levittyviin leluihin, kotona odottanut kaaos ei tuntunut kovinkaan mukavalta.
Onneksi olin ennakoinut ja käynyt kotimatkalla Ikeasta neljä ruutuisen Kallax -hyllyn ja siihen kolme laatikkoa ja kissanpesälaatikon. Katsoessani kotiintulopäivänä hetken ympäriinsä lojuneita leluja ja pelejä päätin, että tavarat on vain saatava pois lattioilta ja ensimmäisenä ennen mitään muuta siivousta kasasin makkariin toisen Kallaxin. Siihen sitten jemmattiin jouluna saadut lelut siksi aikaa, että saatiin lajiteltua lattialle jääneet lelut omiin laatikoihinsa. Siinä oli melkoinen työ, mitä en mielelläni toistaisi kovin usein. Sitten kun vielä saatiin siivottua pakkausmateriaalit ja muut roskat pois, oli jo hieman mukavampaa katsoa huonetta.
Kun vaatteet, kirjat, paperit ja keittiö oli maritettu, aloitettiin lopulta lelujen ja pelejen läpikäyminen yhdessä tyttäreni kanssa. Raahattiin ensinnäkin tytön kaikki lelut olohuoneen neljän neliömetrin matolle, osa laatikoissa (legot, sylvaniat ja muut pikku osaiset) osa sellaisenaan (pehmot, sylvaniatalot jne). Kannettiin sinne myös ulkolelut. Koska matto täyttyi niin nopeasti, pelit jäivät toiselle päivälle.
Koska olen jo aiemmin opettanut tyttäreni karsimaan pois tai tuomaan korjattavaksi rikkinäiset lelut ja meillä on aina kirppiskassi johon tyttö voi viedä lelut jotka haluaa myydä, maritus oli lapselle sinällään helppoa. Meillä on myös aina säilytetty lelut lajeittain, sillä kun ajatellaan sylvanian kolme milliä pitkiä sitruunoita tai legotyttöjen alle sentin pitkiä huulipunia en tosiaankaan halua, että tyttö niitä etsiessään kaataa kaikki lelulaatikot lattialle. Ja turhautuuhan siinä pieni leikkijäkin kun kaikki on hujanhajan eikä mitään löydy silloin kun niitä tarvitsee.
Varsinaisesti poistoon eli lahjoitukseen ja kirpputorille lähti noin kolme ekokassillista sekalaisia leluja. Tyttö karsi pois tarkasti esimerkiksi yksittäiset barbinuket ja Schleich eläimet joilla hän ei tykkää leikkiä. Kirpparin päätyttyä hän saa myydyistä leluistaan ”omaa” rahaa, jonka käyttöön hän voi itse vaikuttaa.
Seurattuani hetken neidin maritusta puutuin tytön kirppis intoiluu sen verran, etten antanut laittaa kaikkia (varsinkaan arvokkaampia) leluja suoraan kirppiskasseihin, sillä neiti himoitsee tällä hetkellä tiettyä lelusarjaa ja voisi käydä niin, että kun kiinnostus niihin loppuu hän kaipaisi myytyjä lelujaan. Päädyinkin ottamaan laatikoita ja pistämään osan tytön karsimista leluista varastoon. Tarkan syynin jälkeen varastoon lähti mm. MLP Pinky Pie robottivauvanukke sekä Babyborn vauva ja taapero nuket tavaroineen. Uutena varastoon kirpparin sijaan lähteneiden lelujen arvo on n. 200e, eikä meillä tosiaankaan ole varaa ostaa uusia tilalle jos lapsi niiden myyntiä jossain kohtaa alkaisi katua. Kuusi vuotias on vielä aika pieni kuitenkin arvioimaan leikkiikö enää koskaan vauvanukeilla.
Omiin laatikoihinsa/lokeroihinsa marittamisen jälkeen jäivät:
- Barbie/Monster Higth/Disney/Bratz nuket = yksi laatikko
- Isot Disney prinsessanuket ja roolivaatteet
- Shopkinssit, Littlest Petshopit + muut vastaavat pienet hahmot
- Pikkulegot
- Sylvania Families -lelut
- Korut & hiusjutut
- Pehmolelut 20/40 (puolet lähti varastoon)
Pelejen kanssa marittaminen sujui leluihin verraten joutuisasti. Meillä oli pelejä noin parikymmentä. Niistä roskiin lähti kaksi, sillä pelikorteista kaikki eivät olleet tallessa ja toisesta puuttui osia ja ohjeet. Kirpparille lähti kaksi peliä ja mummolaan palautui sieltä ikuisuuslainassa olleita pelejä kaksi. Meille jäi yksitoista peliä, yksi pelikirja, kolme palapeliä sekä purkillinen pelinappuloita ja noppia. Ainoa jota hieman kaivataan on ihan tavalliset pelikortit, mutta ne ei onneksi montaa euroa kaupassa maksa.
Marittaessa huomasin kiinnittäväni huomiota lelujen ja pelejen kuntoon. Paljon rakastetut pehmot olivat alkaneet nuhruuntua ja monet pelien laatikoista olivat rikki. Marittamisen jälkeen otinkin ja esimerkiksi täytin tyttäreni isoa nallea Eurokankaasta ostetulla täytevanulla ja teippasin pelien laatikoita. Pesimme myös osan leluista ja pyyhimme Sylvania -taloista pölyt. Imuroin myös pehmolelujen säilytys penkin sisukset pölystä ja kissankarvoista. Lisäksi lajittelimme tyttäreni pikku legot minicrippeihin väreittäin ja kasasimme settejä pikku hiljaa parin viikon aikana. Huone myös muuttui tavaroiden saadessa uusia paikkoja, mutta siitä lisää toisessa postauksessa.
Milloin sinä olet viimeksi käynyt läpi KAIKKI lapsesi lelut? Tiedätkö tarkalleen miten paljon leluja lapsellasi on?
Minä tiedän. Liikaa, mutta ne ovat hänen tavaroitaan ja tekevät hänet iloiseksi ❤
Iloa etsimässä 